Ydinpommin isä J. Robert Oppenheimer

Uutuuselokuva Oppenheimerin mainostaulu Los Angelesissa.

Elokuvateattereissa pyörii parhaillaan suosittu Oppenheimer-elokuva, mutta harva tietää maailmaa muuttaneen miehen koko synkän tarinan.

              

Julius Robert Oppenheimer syntyi varakkaaseen juutalaisperheeseen New York Cityssa. Hänen äitinsä Ella oli taidemaalari ja isä Julius pyöritti menestyvää tekstiilialan maahantuontiyritystä. 

Esikoinen päätyi opiskelemaan kemiaa Yhdysvaltain vanhimpaan ja arvostetuimpaan yliopistoon Harvardiin. Hän suuntautui pian fysiikkaan, ja opinnot veivät hänet Eurooppaan, Britannian Cambridgeen.

Siellä tapahtui Oppenheimerin elämän ensimmäinen outo käänne. Hänen kerrotaan inhonneen opinto-ohjaajaansa Patrick Blackettia niin paljon, että hän jätti tämän pöydälle myrkytetyn omenan.

Cambridgen yliopiston johdossa saatiin tietää myrkytyksestä, mutta siitä ei koitunut Oppenheimerille seurauksia. Hän jatkoi Saksaan ja valmistui maineikkaasta Georg-Augustin yliopistosta Göttingenissä 1927. Hän oli tuolloin 23-vuotias.

Saksalainen matemaatikko ja fyysikko Max Born oli Oppenheimerille mieluisempi opettaja: hän julkaisi Bornin kanssa Born-Oppenheimer-approksimaation, joka on tunnetuin molekyylidynamiikan matemaattinen ns. epätäsmällinen esitys.

Oppenheimer työskenteli valmistumisensa jälkeen useissa yliopistoissa Yhdysvalloissa ja Euroopassa kvanttimekaniikan parissa. Kvanttimekaniikka on fysiikan perusteoria, joka kuvaa luontoa atomien ja atomia pienempien hiukkasten mittakaavassa. Hänen kollegoihinsa kuului useita alan huipputekijöitä, joista tunnetuin oli suhteellisuusteorian isä Albert Einstein.

J. Robert Oppenheimer kuvattuna yhdessä Albert Einsteinin kanssa

Seuraava vuosikymmen alkoi synkissä merkeissä, kun  Itävaltalaissyntyinen Adolf Hitler nousi Saksan valtakunnankansleriksi 1933, ja Oppenheimer ymmärsi kyllä nopeasti, mitä oli tulossa.

Seuraavana vuonna hän alkoi käyttää osan palkastaan saksalaisten fyysikkojen auttamiseen, jotta nämä voisivat paeta maasta. Samaan aikaan hän löysi keskustelukumppaneita toisenlaisen tyrannian perään haikailevista ja alkoi liikkua kommunistipiireissä.

Hänen ensimmäinen rakkautensa oli lääkäri Jean Frances Tatlock, joka kuului Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen (CPUSA).

Ääriajattelijoita kartoittava liittovaltion poliisi FBI seurasi Tatlockia aktiivisesti, ja epäilyksen varjo lankesi hiljalleen myös Oppenheimerin ylle. Myös pikkuveli Frank oli tuossa vaiheessa CPUSA:n jäsen.

Kesken kaiken Oppenheimer tapaa puutarhajuhlissa elokuussa 1939 Katherine "Kitty" Pueningin, joka on niin ikään kommunistipuolueen jäsen ja naimisissa lääkäri Richard Stewart Harrisonin kanssa.

Heille syntyy romanssi, ja pian Puening on ensimmäisen kerran raskaana. Esikoinen Peter syntyy toukokuussa 1941 Kaliforniassa, reilut puoli vuotta ennen kuin presidentti Franklin D. Roosevelt hyväksyy ohjelman ydinpommin kehittämiseksi.

Puening ja Oppenheimer menevät naimisiin, ja seuraavana vuonna Oppenheimer nimitetään Yhdysvaltain ydinaseen kehitysohjelman Manhattan-projektin tieteelliseksi johtajaksi.

Hän koordinoi Los Alamosin laboratoriossa New Mexicossa yli 3 000:n tutkijan, teknikon ja sotilaan työtä. Valmista tulee 27 kuukaudessa; historian ensimmäinen ydinkoe tehdään samassa osavaltiossa, Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa syrjäisessä Alamogordossa.

Kolmekymmenmetrisen terästornin huippuun kiinnitetty ydinlataus räjähtää heinäkuun 16. päivän aamuna vuonna 1945 kello 5:30.

Sokaiseva valopallo näkyy yli 200 kilometrin päähän, ja se haihduttaa suurimman osan koetornista maan päältä. Jäljelle jää kraatteri, josta tutkijat löytävät lasittunutta kiveä.

Kokeen nimi on Trinity, joka tarkoittaa suomeksi kristinuskon kolmiyhteyttä.

VUONNA 1945 toinen maailmansota oli lopuillaan, ja Hitlerin Saksa antautunut. Liittoutuneita vastaan taistelleista Akselivalloista Japanin armeija jatkoi kuitenkin edelleen sotimistaan.

Saksan rinnalla taistelleen Japanin tuolloin tuoreet sotarikokset kuuluvat ihmiskunnan historian hirveimpiin, ja jopa natsien SS-upseerien kerrottiin seuranneen kauhistuneina, kun japanilaiset teloittivat, murhasivat, silpoivat ja raiskasivat jopa 300 000 kiinalaista siviiliä ja sotavankia Nanjingissa kuuden viikon aikana 1937–38.

Painajainen jatkui seuraavalla vuosikymmenellä, kun japanilaisten sotilaallinen yksikkö 731 alkoi tehdä kokeita kiinalaisväestöllä selvittääkseen eri aseiden, bakteerien ja äärilämpötilojen vaikutuksia ihmisiin.

Tämä toteutettiin levittämällä Nanjingiin tappavia bakteereja vuosina 1941–42.

Trinityn menestyksen jälkeen Oppenheimer kannatti atomipommin suoraa käyttöä Japania vastaan ilman edeltävää peloteräjäytystä.

Hän kertoi vuonna 1965 kirjailijalle ja toimittajalle Stephane Groueffille, että päätös atomipommin kehittämisestä oli tehty jo vuonna 1941 – joulukuun 6. päivänä.

– Ennen Pearl Harboria, Oppenheimer paljasti.

Japanin ilmavoimat iskivät Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoa vastaan Pearl Harborissa, Havaijin Oahun saarella sunnuntaiaamuna 7. joulukuuta 1941.

Presidentti Roosevelt puhui seuraavana päivänä Yhdysvaltain kongressille, joka julisti sodan Japania vastaan.

Seuraavan vuoden lokakuussa valmistui Los Alamosin ydin­tutkimus­laboratorio. Sen ympärille rakennettiin salainen kaupunki, jossa huipputukijat ja asevoimien työntekijät asuivat perheineen.

Johtaja Oppenheimer, vaimo Kitty ja vastasyntynyt Peter muuttivat myös aavikolle asumaan. Samaan aikaan perheen pää jatkoi salasuhdetta Tatlockin kanssa, kunnes sai pysäyttävän uutisen: rakastajatar oli löytynyt menehtyneenä kotinsa kylpyammeesta San Franciscossa tammikuussa 1944.

29-vuotiaan Tatlockin kuolema oli virallisen selityksen mukaan itsemurha, mutta salaliittoteoriat murhasta ovat eläneet näihin päiviin asti. Suosituimman mukaan Manhattan-projektin agentit olisivat vaientaneet Tatlockin, koska jotkut pelkäsivät Oppenheimerin vuotaneen naisen välityksellä tietoja atomipommista Neuvostoliittoon.

ELOKUVASSA Oppenheimerin kuvataan järkyttyvän japanilaisten siviilien kärsimyksistä ja kammottavista kuolemista välittömästi.

Aiempien lähteiden mukaan Oppenheimer kuitenkin juhli vielä Hiroshiman pommituksia, mutta alkoi vasta kuukausien kuluttua Nagasakin tuhosta sisäistää, minkälaisen voiman oli luonut.

Hän alkoi julkisesti kyseenalaistaa atomipommien tulevaisuuden, ja tämä suututti hallinnon yläkerrokset.

Kai Birdin and Martin J. Sherwinin teoksen American Prometheus: J. Robert Oppenheimerin voitto ja tragedia mukaan presidentti Harry S. Truman kysyi fyysikolta, mikä tätä vaivasi, kun he tapasivat Valkoisessa talossa lokakuussa 1945.

– Herra Presidentti, tuntuu kuin minulla olisi verta käsissäni, vastasi Oppenheimer.

Prometheus on kreikkalaisessa mytologiassa titaani, joka loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen.

Demokraatti Harry S. Truman oli Yhdysvaltain 33. presidentti, joka astui virkaan Franklin D. Rooseveltin kuoltua huhtikuussa 1945. Hän valtuutti tähän mennessä ensimmäisenä ja ainoana johtajana ydinaseiden käytön sodassa.

Oppenheimeria ei tämän jälkeen enää kutsuttu Valkoiseen taloon. Sen sijaan hänen menneisyytensä kommunistipiireissä nostettiin takaisin tikun nokkaan, kun Neuvostoliitto teki ensimmäisen onnistuneen ydinkokeensa elokuussa 1949.

Oppenheimer oli tuolloin Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) yleisen neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja.

Hän joutui päiväkausia kestäneisiin kuulusteluihin, joissa hän paljasti vasemmistolaisia kollegojaan ja entisiä oppilaitaan.

AEC päätyi siihen, että Oppenheimer oli yhteyksistään huolimatta lojaali Yhdysvalloille, muttei kyllin luotettava saadakseen enää uutta tietoa maan teknologisista salaisuuksista.

Oppenheimerin turvallisuusselvitys kumottiin 1954, ja hän palasi Princetonin yliopistoon.

Syyllinen löytyi lopulta marxilaisten puutarhakutsujen ulkopuolelta; Manhattan-projektiin pestattu saksalainen Klaus Fuchs tunnusti toimittaneensa salaisia tietoja venäläisille.

Oppenheimerin mainetta alettiin paikkailla seuraavalla vuosikymmenellä, kun hallitus myönsi hänelle 1963 Enrico Fermi -palkinnon panoksesta atomienergian kehityksessä, käytössä ja hallinnassa. Oppenheimer jäi eläkkelle 1966 ja kuoli seuraavana vuonna kotonaan Princetonissa.

Lähteet: Atomic Heritage Foundation, US Sun, Euronews, Business Insider, Independent.