Vuodet 2014–2023 olivat maapallon mittaushistorian kuumin vuosikymmen, ilmenee Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n raportista. Ja viime vuosi oli mittaushistorian kuumin vuosi. Maapallon jäätiköiden sulamisvauhti oli viime vuonna mittaushistorian nopeinta.
YK:n pääsihteeri António Guterres arvioi, että maapallo yrittää lähettää hätäviestiä.
”Fossiilisten polttoaineiden aiheuttama saastuminen luo kasvavaa ilmastokaaosta”.
YK:n pääsihteerin mukaan raportti osoittaa, että planeetta Maa on kuilun partaalla.
WMO:n nyt saamien tulosten mukaan keskimääräinen maanpinnan lämpötila oli viime vuonna 1,45 celsiusastetta esiteollisen tason yläpuolella.
Luku on vaarallisen lähellä kriittistä 1,5 asteen kynnystä, jonka maat sopivat välttävänsä vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksissa.
”Emme ole koskaan olleet näin lähellä Pariisin sopimuksen 1,5 asteen alarajaa”, painotti WMO:n johtaja Andrea Celeste Saulo järjestön lausunnossa.
Nyt julkaistu raportti pitäisi nähdä ”Täyshälytyksenä” (Red alert) maailmalle.
”Se, mitä näimme vuonna 2023, varsinkin ennennäkemättömän valtameren lämpeneminen, jäätiköiden vetäytyminen ja Etelämantereen merijään häviäminen, on erityisen huolestuttavaa.”
Vuoden 2023 loppuun mennessä yli 90 prosenttia valtameristä oli käynyt läpi helleaaltoja jossain vaiheessa vuotta. Merien toistuvat ja voimakkaammat lämpöaallot aiheuttavat ”syviä kielteisiä vaikutuksia” meren ekosysteemeihin ja koralliriuttoihin, WMO varoitti.
Esimerkiksi Sveitsissä alppijäätiköt menettivät kymmeneksen jäljellä olleesta tilavuudestaan kahden viime vuoden aikana. Niin ikään Etelämantereen merijään laajuus on myös ”selvästi alhaisin koskaan”.
Meren lämpenemisen ja jäätiköiden sulamisen yhteisvaikutus nosti merenpinnan viime vuonna korkeimmalle tasolle sitten satelliittimittausten alkamisen. Ne aloitettiin vuonna 1993.
WMO korostaa, että keskimääräinen merenpinnan nousu oli kuluneen vuosikymmenen aikana yli kaksinkertainen verrattuna satelliittimittausten ensimmäiseen vuosikymmeneen (1993–2002).
Neuralink esitteli ensimmäisen ihmispotilaansa suorassa somelähetyksessä.
Elon Musk kertoi tammikuussa, että Neuralink on ensimmäistä kertaa onnistuneesti istuttanut aivoimplanttinsa ihmispotilaalle. Musk kuuluu yhtiön perustajajäseniin. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän kertoi potilaan parantuneen hyvin ja voivan ohjata tietokoneen hiirtä ajattelemalla.
Neuralink on julkisesti esitellyt ensimmäisen potilaansa keskiviikkona 20. maaliskuuta X:ssä nähdyssä suorassa videolähetyksessä.
Videolla potilas esittelee itsensä Noland Arbaughiksi. Hän kertoo olleensa neliraajahalvaantunut siitä lähtien, kun hän loukkaantui sukellusonnettomuudessa kahdeksan vuotta sitten.
Videolla Arbaugh kertoo aivoimplantin mullistaneen hänen elämänsä. Hänet nähdään pelaamassa shakkia läppärillä, mutta hän kertoi myös pelanneensa innoissaan Civilization VI -peliä tuntikaupalla, kun implantti antoi hänelle mahdollisuuden ohjata tietokonetta ajatuksen voimalla.
Harjoittelun myötä ohjaaminen on käynyt paljon helpommaksi ja nyt kursorin liikuttelu onnistuu jo yksinkertaisesti ruutua katsomalla.
Arbaugh kuvailee olevansa äärimmäisen innostunut implantin tuomista mahdollisuuksista. Hän kuitenkin mainitsee, ettei implantti ole vielä täydellinen, vaan joitain ongelmiakin on kohdattu. Näitä ei kuitenkaan eritellä tarkemmin.
Wall Street Journal mainitsee, ettei Neuralinkin aivoimplantti suoranaisesti tuonut läpimurtoa, sillä ensimmäinen kursorin liikutteluun soveltuva implantti asennettiin ihmisaivoihin jo vuonna 2004. Neuralinkin implantti kuitenkin toimii langattomasti ja sitä on mahdollista käyttää kotioloissa, eikä vain laboratorio-olosuhteissa.
Neuralinkillä on myös kovaa kilpailua, sillä ainakin kaksi muuta yhtiötä pyrkii kehittämään vastaavia implantteja. Kolmas, Synchron-niminen yhtiö on jo ennättänyt istuttaa oman implanttinsa ihmispotilaalle, mutta sen toiminta poikkeaa Neuralinkin implantista.
Synchronin stentti asetetaan verisuoneen aivojen yläosaan ja se voi lukea aivojen signaaleja. Sen vaatima leikkaus on vähemmän kajoava, mutta aivojen ulkopuolelle asetettuna se ei pysty keräämään yhtä paljon dataa kuin Neuralinkin implantti.
10-vuotias ihmelapsi löi maailman parhaan šakinpelaajan pikaottelussa
Argentiinalainen Faustino Oro on nimetty ”šakin Messiksi”.
Norjalainen shakkimestariMagnus Carlsen hävisi 10-vuotiaalle pikashakissa, uutisoi NRK.
Argentiinalainen ihmelapsi Faustino Oro löi maailman parhaan pelaajan internetin välityksellä järjestetyssä bullet-pelissä,jossa molemmilla oli vain minuutti peliaikaa.
Oro julkaisi salamapelin YouTubessa.
”Olen hyvin iloinen. Voitto oli minulle todella makea.".
Orosta tuli viime kesänä kaikkien aikojen nuorin pelaaja, joka on saavuttanut vahvuusluvun 2 300.
Hänelle on jo annettu Kansainvälisen šakkiliiton Fiden mestarin arvonimi.
Carlsenin vahvuusluku 2 830 on maailman paras.
Espanjassa, jonne Oro perheineen on muuttunut, lasta kutsutaan ”šakin Messiksi”. Lempinimen antoi espanjalaislehti AS.
”Toivon, että ihmisille tulee tarpeeksi sellaisia kokemuksia, että tekoäly on ollut väärässä,
Käsillä ovat vasta ensiaskeleet. Askeleet, jotka usein määräävät tulevaa suuntaa."
Melissa Heikkilä aloittaa...
”Varhaiset merkit näyttävät, että tämä tekoälybuumi on teknologiajättien vallan keskittämistä ja kilpailun vähentämistä. Se on totta kai huono juttu meille kaikille”, arvioi Melissa Heikkilä, joka kirjoittaa Lontoossa tekoälystä lukijoille ympäri maailmaa MIT Technology Review’n verkko- ja aikakauslehtiin.
”Toivon, että ihmisille tulee tarpeeksi sellaisia kokemuksia, että tekoäly on ollut väärässä. Se opettaisi kriittistä ajattelua ja lähteiden lukua.”
Heikkilä on viime vuodet perehtynyt laajasti tekoälytutkimukseen ja tavannut alan johtavia nimiä. Vastaan ovat tulleet teknologian mittavat mahdollisuudet, mutta myös varjopuolet.
Hänen työhuoneensa on Lontoon Stoke Newingtonissa talossa, jota Heikkilä jakaa brittiläisen puolisonsa ja kahden kissan kanssa. Alue on trendikästä ja kansainvälistä, mutta siellä aistii vielä perinteikkään Itä-Lontoon tunnelman.
Algoritmit alkoivat kiinnostaa
MIT-lyhenne tulee yhden maailman tunnetuimman teknologia- ja tiedeyliopiston, Yhdysvaltain Cambridgessä sijaitsevan Massachusetts Institute of Technologyn nimestä. 1800-luvun lopussa aloittanut julkaisu on yhä MIT:n omistama, mutta se on toimituksellisesti itsenäinen.
Melissa Heikkilän titteli MIT Technology Review’ssa on senior reporter eli ”vanhempi reportteri”. Hän aloitti uransa Suomessa ylioppilaslehdissä ja hankki kokemusta Helsingin Sanomissa ja Ylen englanninkielisissä uutisissa.
Siirtyminen kirjoittamaan englanniksi oli luontevaa, koska se oli Heikkilän kotona puhuttu kieli. Hänen isänsä asui nuorempana Kanadassa ja hänen äitinsä on taustaltaan Filippiinien kiinalainen.
Heikkilän ensimmäinen työpaikka Lontoossa oli arvostettu The Economist -lehti, josta hän siirtyi Brysseliin Politico-verkkolehteen. Teknologia kiinnosti häntä aiemminkin, ja Politicossa hän erikoistui alaan ja kirjoitti paljon tekoälyä sivuavista asioista, kuten datasta ja alustataloudesta.
”Kirjoitin Amazonin ja Uberin kaltaisista firmoista, joiden koko toimintamalli perustuu vanhempaan tekoälyyn. Se alkoi kiinnostaa, millä tavalla algoritmit hallitsevat maailmaamme ja elämäämme yhä enenevässä määrin.”
Tekoäly on tarina vallasta
Koulutukseltaan Melissa Heikkilä on valtiotieteiden kandidaatti. Myöhemmin opintoihin on tullut mukaan myös teknisiä asioita, jotta voi luontevammin puhua insinööreille. Pyrkimyksenä on kirjoittaa teknologian laajemmista yhteyksistä ymmärrettävästi ja terveellisen kriittisesti. Yhteiskuntatieteisiin nojaava koulutuspohja on Heikkilän mielestä merkittävä etu nykyisessä työssä.
”Tekoäly on loppujen lopuksi tarina vallasta, siitä kuka saa käyttää ja rakentaa teknologiaa ja kenen datalla ja kenen kustannuksella kehitys etenee. Se, että ymmärtää nämä valtarakenteet ja valtasuhteet, on ihan superhyödyllinen kehys tarkastella ilmiötä.”
Tietoa keräävät ja sillä bisnestä tekevät teknologiajätit tietävät käyttäjistään enemmän kuin koskaan, mutta käyttäjillä ei ole mahdollisuutta tietää jättien liiketoimista kuin hyvin rajatusti.
Data on nykypäivän tärkeintä pääomaa ja sen jakautumisen suuri epätasapaino kasvaa tekoälyn vallankumouksen seurauksena yhä kiihtyvää vauhtia. Kilpailu tiedosta kiristää suurvaltojen keskinäisiä suhteita sekä suhdetta jättiyhtiöihin. Panoksena on yhteiskuntien hallinta kansallisesti ja globaalisti.
Sen vuoksi kysymys sääntelystä sekä sen koordinoinnista globaalisti on aivan keskeinen. Politicossa ollessaan hän seurasi läheltä, kun EU:ssa aloitettiin tekoälyä koskevan sääntelyn valmistelu.
”Se oli hyvä tapa päästä sisään tähän aiheeseen. Regulaatiossa mietitään, miten teknologia toimii ja myös miten se voi vahingoittaa ihmisiä, yhteiskuntaa ja taloutta. On pohdittava erilaisia työkaluja ja keinoja, miten tätä voitaisiin ennaltaehkäistä.”
Lain periaatteista sovittiin joulukuussa, ja EU hyväksyi tässä kuussa maailman tähän asti kattavimman tekoälylain.
Vääntö tekijänoikeuksista.
Heikkilä pitää New York Timesin OpenAI:ta vastaan nostamaa oikeusjuttua kiinnostavana ennakkotapauksena.
Vääristymät siirtyvät tekoälyyn
Valtavia määriä muiden luomaa dataa, tekstiä, kuvia, musiikkia, videoita on käytetty koneiden oppimateriaalina. Uusien tehokkaiden kielimallien ja tekoälyohjelmien toiminta perustuu valtavaan määrään prosessoitua dataa.
Vaikutus on erityisen suuri kaikkiin luovien alojen työntekijöihin, taiteilijoihin, toimittajiin.
”Tekijänoikeudet ovat iso kysymys. Amerikkalaisten teknologiafirmojen tulkinta on nyt ollut, että materiaali on vapaasti käytettävissä, koska se on jo julkisuudessa.”
Asiasta käydään nyt Yhdysvalloissa kiinnostavaa vääntöä, joka voi määrittää tulevaisuutta olennaisesti. Heikkilä pitää New York TimesinOpenAI:ta vastaan nostamaa oikeusjuttua kiinnostavana ennakkotapauksena. Tapauksessa on kyse on lehden materiaalin käytöstä kielimallien kehittämistyössä.
Toisin kuin New York Times, esimerkiksi Politico on tehnyt OpenAI:n kanssa sopimuksen artikkeleidensa hyödyntämisestä mallien koulutuksessa.
Heikkilän mukaan tekoälymallit eivät ole vielä valmiita. Niitä on edelleen varsin helppo hakkeroida ja yhtiötkään eivät aina tiedä, mitä kaikkea verkosta löytyvää dataa on vastauksissa käytetty.
”Internet on aika toksinen. Siellä on tosi outoja ennakkoluuloja ja vääristymiä ja niitä tulee näihin malleihin. Tämä näkyy siinä, miten ne luovat sisältöä.”
Tekoälymallien käyttäjiä Heikkilä kehottaa pysymään kriittisinä. Yksi vaara on paljon puhuttu hallusinaatio-ongelma eli mallien luomat harhaanjohtavat sisällöt.
Netissä on yhä enemmän tekoälyn luomaa materiaalia, ja myös se imuroidaan mallien koulutukseen. Tällöin tekoälyn luomat mahdolliset vinoumat voivat lähteä kertautumaan.
”Kutsun ilmiötä nimellä ’snowball of bullshit’ eli roskamateriaali vyöryy lumipallon lailla”, Heikkilä varoittaa.
Tekoäly on vielä tyhmää
Monilla ihmisillä on tapana antropomorfisoida eli antaa tekoälylle ihmisen kaltaisia piirteitä ja puhua niin kuin kone ajattelisi.
”Tällä on osansa hypen kasvattamisessa. Totta kai tietokoneohjelma, joka ajattelee, vaikuttaa paljon paremmalta kuin sellainen ohjelma, joka vain vain tuottaa lauseita.”
Tekoälyn tragedia on Heikkilän mielestä se, että sitä kutsutaan ”älyksi”, kun se oikeasti on aika tyhmää. Ainakin toistaiseksi.
”Kun sitä sorkkii enemmän, ne heikot kohdat paljastuvat tosi nopeasti. Kyllä ihminen on edelleen kaikista älykkäin.”
Heikkilä on kirjoittanut siitä, miten voimakkaimmiltakin tekoälyjärjestelmiltä puuttuu edelleen kykyjä, joita ihmisillä on jo aivan pikkuvauvoina. Hän siteeraa myös Metan tutkimusjohtaja Yann LeCunia, joka on sanonut, että kissat ovat paljon älykkäämpiä kuin nykyinen tekoäly.
LeCun totesi hallitusten huipputapaamisessa Dubaissa helmikuussa, että kissa voi muistaa, ymmärtää fyysistä maailmaa, suunnitella monimutkaisia toimia ja tietyllä tasolla tehdä päätelmiä — itse asiassa paljon paremmin kuin suurin kielimalli.
Tekoälykentällä on monia merkittäviä henkilöitä, joiden tekemisiä Heikkilä seuraa erityisellä mielenkiinnolla. Tunnetuin on yhdysvaltalainen OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman, joka on tekoälybuumin johtavia alkuunpanijoita.
Googlelta kriittisten kirjoitustensa vuoksi potkut saanut Timnit Gebru on toinen vaikutusvaltainen ajattelija, jota Heikkilä seuraa. Gebrun perustama DAIR-tutkimusinstituutti tutkii tekoälyn valtaa ja vaikutuksia marginalisoituihin ihmisryhmiin ja muihin kuin länsimaihin.
Kolmas Heikkilän nostama henkilöä on ranskalainen Arthur Mensch, joka on toimitusjohtajana ranskalaisessa tekoäly-yrityksessä Mistralissa. Yhtiö tekee tehokkaita avoimen lähdekoodin tekoälymalleja.
Syväväärennökset uhkana
Sääntelyn kohdalla kiireellisin kysymys on Melissa Heikkilän mielestä se, miten ”deepfake”-materiaalien eli syväväärennöskuvien, -äänitteiden ja -videoiden levittämistä tulisi rajoittaa.
Aidolta vaikuttavan materiaalin luominen yhdistämällä ja muuntamalla aiempaa materiaalia on tullut yhä helpommaksi generatiivisen tekoälyn avulla.
”Suurin osa internetissä olevista syväväärennöksistä on pornoa ja valtaosa siitä on varmasti myös tehty ilman kohteen lupaa. Julkisuuteen on jo tullut tapauksia Espanjassa ja Yhdysvalloissa, joissa koululapsista on tehty pornosyväväärennöksiä, mikä on masentavaa.”
Yksi paljon esillä on ollut tapaus koski laulaja-lauluntekijä Taylor Swiftiä, josta tehtyjä pornografisia syväväärennöksiä levitettiin X-viestipalvelussa.
”Jos yksi maailman rikkaimmista ja kuuluisimmista ihmisistä ei ole turvassa tältä, niin kuka on? ” Heikkilä kysyy.
Syväväärennöksistä on määräyksiä EU:n tekoälylaissa, mitä hän pitää isona edistysaskeleena. Britanniassa viime vuonna säädetty verkon turvallisuuslaki kieltää luvattomasti syväväärennöksenä tehdyn pornomateriaalin jakamisen.
”Ihmiset pitäisi saada ymmärtämään, että varsinkin pornovideoiden tekeminen on samaa kuin seksuaalinen häirintä. Jos siitä joutuisi seksuaalirikollisten listalle, se toimisi pelotteena”, hän uskoo.
”Internet on aika toksinen.
Siellä on tosi outoja ennakkoluuloja ja vääristymiä."
Syväväärennöksiä käytetään myös poliittiseen vaikuttamiseen, mistä viime vuonna oli esimerkkejä Argentiinan ja Slovakian vaaleissa. Tämä vuosi on suuri vaalivuosi ympäri maailmaa, ja teknologian väärinkäyttö on hyvin todennäköistä.
Tekoälyn eri muotoja rakennetaan ja levitetään suurten yhtiöiden teknologialla, ja Heikkilä kuuluttaa niiden vastuuta.
Erilaisia tekniikoita on myös kehitetty syväväärennösten tunnistamiseen ja niiden teon estämiseen.
”Ne ovat vielä aika lapsenkengissä. Esimerkiksi voidaan laittaa vesileimoja, jotka muuttavat vähän kuvan pikseleitä niin, että tietokoneohjelma tunnistaa kuvan tekoälyllä tehdyksi. Ajatuksena on, että leima helpottaisi vaikka somealustojen sisällön moderoinnissa.”
Meta ilmoitti helmikuussa, että se aikoo pistää näkymättömiä vesileimoja ja näkyviä merkkejä sen tekoälytekniikalla luotuihin kuviin. Saman tyyppisten lupausten antajiin kuuluvat myös Google ja OpenAI.
Ongelmana on se, että tekniikoita voidaan kiertää, kuten rajata pois näkyvä merkki tai tehdä tyhjäksi näkymätön leima ottamalla kuvakaappaus ruudusta.
Sääennustus helpottunut
Hyödyllisiä puolia Heikkilä näkee tekoälyssä runsaasti. Kirjoittamista on esimerkiksi helpottanut sellainen vanhempi keksintö kuin ennakoiva tekstinsyöttö.
”Toivon, että generatiivinen tekoäly tulee olemaan niin luotettavaa ja toimivaa ja helpottaa elämää, että emme enää edes tajua, että se on tekoälyä. Siitä tulee niin tylsää kuin konekääntäminen.”
Heikkilän mukaan lupaavaa kehitystä on ollut se, että generatiivista tekoälyä on käytetty löytämään uusia materiaaleja ja uusia lääkkeitä ja että meteorologiassa on jännittäviä sovellutuksia.
”Äärimmäisiä sääilmiöitä, myrskyjä ja rankkasateita on tosi vaikeaa ja työlästä ennustaa vanhoilla menetelmillä. DeepMindilta ja parilta muulta teknologiafirmalta on tullut malleja, jotka käyttävät syväoppimista ja tekoälyä sään ennustamiseen.”
Tekoälyn kehittämisessä ollaan vielä varhaisessa vaiheessa ja tulevaisuutta on vaikea ennakoida.
”Usein tuntuu siltä, että tekoälystä kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi internetistä 20-30 vuotta sitten. Se tulee olemaan kaikkialla meidän elämässämme ja vaikuttaa kaikkeen.”
