Stockan Expert veti väkeä kuin Hullut Päivät
Helsingin Stockmannille avattu Expert veti avajaistarjousten perässä väkeä niin, että ulos jääneet lähes tappelivat sisälle pääsystä.
Asetelma on kuin Neuvostoliitossa: aatteen väriseen paitaan sonnustautunut myyjä ojentaa ostolapun, jonka kanssa jonotetaan kassalle, josta saadun maksulapun kanssa jonotetaan noutamaan tavaraa noutoluukulta.
Neuvostoliitto mieleen tulee jo Stockmannin ovella, jossa kaikenkirjava kansa ryysii sisään haalimaan, mitä käteensä halvalla saamaan sattuu. Porukassa on miestä ja naista, nuorta ja vanhaa, mutta harvinaisen vähän työikäisiä. Opiskelijoilla ja eläkeläisillä onkin eniten aikaa juosta tarjousten perässä.
Moni plaraa vielä sisään juostessaan tarjousesitettä. Ehkä kaikkia herkkuja ei ole vielä huomattu.
Mutta palataanpa Neuvostoliitto-tunnelmaan. Kun haaleapaitainen myyjä on kirjoittanut ostolapun, alkaa lottoaminen: riittääkö tarjoustavaraa siihen saakka, että sen ehtii maksaa? Monia tuotteita on ainakin esitteen mukaan tarjolla vain hyvin rajoitettu määrä.
Mutta tämäkin lienee vain ostokiiman nostattamiseksi tarjoiltu lääke, sillä kassalla myyjä paljastaa seuraavaa:
”Kyllä tavaraa on tapana varata avauspäivään niin paljon, ettei se varmasti kesken lopu.”
Juuri tätä ennen jonottajien tunnelmaa ovat tiivistäneet se, että osa kassoista lakkasi hetkeksi toimimasta.
”Vitsi, miksi ne koneet eivät toimi silloin, kun pitäisi”, huokaa kassajonon tasapuolisuutta vahtiva myyjä. Tokaisun sävystä on vitsi kaukana.
Kun ostos on maksettu, alkaa jonottaminen toiselle luukulle: sille, josta ostoksen lopulta omakseen saa. Siinä vaiheessa muutamilta asiakkailta palaa pinna.
”Hemmetti, mulla on hammaslääkäri kello 10.20”, tuskailee eläkeikäinen nainen.
”Ja minun pitäisi lähteä Lahteen. Sitä ennen pitäisi ehtiä ostaa vielä ruokaa”, kuittaa kanssarouva.
Ostosten noutopisteen luona harmaahapsinen herrasmies ei osaa olla enää herrasmies. Hän jonottaa myymälään sisään.
”Miten voi olla näin tyhmästi organisoitu tämä myymälä? Tuolta lappaa koko ajan väkeä sisään”, herrasmies huutaa sisäänpääsevien määrää vahtivalle vartiointiliikkeen leveäharteiselle.
Tappelu ei ole kaukana, kun asiakasvirta kuohuu kuin Imatrankoski
Neuvostoliitto mieleen tulee jo Stockmannin ovella, jossa kaikenkirjava kansa ryysii sisään haalimaan, mitä käteensä halvalla saamaan sattuu. Porukassa on miestä ja naista, nuorta ja vanhaa, mutta harvinaisen vähän työikäisiä. Opiskelijoilla ja eläkeläisillä onkin eniten aikaa juosta tarjousten perässä.
Moni plaraa vielä sisään juostessaan tarjousesitettä. Ehkä kaikkia herkkuja ei ole vielä huomattu.
Mutta palataanpa Neuvostoliitto-tunnelmaan. Kun haaleapaitainen myyjä on kirjoittanut ostolapun, alkaa lottoaminen: riittääkö tarjoustavaraa siihen saakka, että sen ehtii maksaa? Monia tuotteita on ainakin esitteen mukaan tarjolla vain hyvin rajoitettu määrä.
Mutta tämäkin lienee vain ostokiiman nostattamiseksi tarjoiltu lääke, sillä kassalla myyjä paljastaa seuraavaa:
”Kyllä tavaraa on tapana varata avauspäivään niin paljon, ettei se varmasti kesken lopu.”
Juuri tätä ennen jonottajien tunnelmaa ovat tiivistäneet se, että osa kassoista lakkasi hetkeksi toimimasta.
”Vitsi, miksi ne koneet eivät toimi silloin, kun pitäisi”, huokaa kassajonon tasapuolisuutta vahtiva myyjä. Tokaisun sävystä on vitsi kaukana.
Kun ostos on maksettu, alkaa jonottaminen toiselle luukulle: sille, josta ostoksen lopulta omakseen saa. Siinä vaiheessa muutamilta asiakkailta palaa pinna.
”Hemmetti, mulla on hammaslääkäri kello 10.20”, tuskailee eläkeikäinen nainen.
”Ja minun pitäisi lähteä Lahteen. Sitä ennen pitäisi ehtiä ostaa vielä ruokaa”, kuittaa kanssarouva.
Ostosten noutopisteen luona harmaahapsinen herrasmies ei osaa olla enää herrasmies. Hän jonottaa myymälään sisään.
”Miten voi olla näin tyhmästi organisoitu tämä myymälä? Tuolta lappaa koko ajan väkeä sisään”, herrasmies huutaa sisäänpääsevien määrää vahtivalle vartiointiliikkeen leveäharteiselle.
Tappelu ei ole kaukana, kun asiakasvirta kuohuu kuin Imatrankoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti