Kriittisyyttä
”Toivon, että ihmisille tulee tarpeeksi sellaisia kokemuksia, että tekoäly on ollut väärässä,
Käsillä ovat vasta ensiaskeleet. Askeleet, jotka usein määräävät tulevaa suuntaa."Melissa Heikkilä aloittaa...
”Varhaiset merkit näyttävät, että tämä tekoälybuumi on teknologiajättien vallan keskittämistä ja kilpailun vähentämistä. Se on totta kai huono juttu meille kaikille”, arvioi Melissa Heikkilä, joka kirjoittaa Lontoossa tekoälystä lukijoille ympäri maailmaa MIT Technology Review’n verkko- ja aikakauslehtiin.
”Toivon, että ihmisille tulee tarpeeksi sellaisia kokemuksia, että tekoäly on ollut väärässä. Se opettaisi kriittistä ajattelua ja lähteiden lukua.”
Heikkilä on viime vuodet perehtynyt laajasti tekoälytutkimukseen ja tavannut alan johtavia nimiä. Vastaan ovat tulleet teknologian mittavat mahdollisuudet, mutta myös varjopuolet.
Hänen työhuoneensa on Lontoon Stoke Newingtonissa talossa, jota Heikkilä jakaa brittiläisen puolisonsa ja kahden kissan kanssa. Alue on trendikästä ja kansainvälistä, mutta siellä aistii vielä perinteikkään Itä-Lontoon tunnelman.
Algoritmit alkoivat kiinnostaa
MIT-lyhenne tulee yhden maailman tunnetuimman teknologia- ja tiedeyliopiston, Yhdysvaltain Cambridgessä sijaitsevan Massachusetts Institute of Technologyn nimestä. 1800-luvun lopussa aloittanut julkaisu on yhä MIT:n omistama, mutta se on toimituksellisesti itsenäinen.
Melissa Heikkilän titteli MIT Technology Review’ssa on senior reporter eli ”vanhempi reportteri”. Hän aloitti uransa Suomessa ylioppilaslehdissä ja hankki kokemusta Helsingin Sanomissa ja Ylen englanninkielisissä uutisissa.
Siirtyminen kirjoittamaan englanniksi oli luontevaa, koska se oli Heikkilän kotona puhuttu kieli. Hänen isänsä asui nuorempana Kanadassa ja hänen äitinsä on taustaltaan Filippiinien kiinalainen.
Heikkilän ensimmäinen työpaikka Lontoossa oli arvostettu The Economist -lehti, josta hän siirtyi Brysseliin Politico-verkkolehteen. Teknologia kiinnosti häntä aiemminkin, ja Politicossa hän erikoistui alaan ja kirjoitti paljon tekoälyä sivuavista asioista, kuten datasta ja alustataloudesta.
”Kirjoitin Amazonin ja Uberin kaltaisista firmoista, joiden koko toimintamalli perustuu vanhempaan tekoälyyn. Se alkoi kiinnostaa, millä tavalla algoritmit hallitsevat maailmaamme ja elämäämme yhä enenevässä määrin.”
Koulutukseltaan Melissa Heikkilä on valtiotieteiden kandidaatti. Myöhemmin opintoihin on tullut mukaan myös teknisiä asioita, jotta voi luontevammin puhua insinööreille. Pyrkimyksenä on kirjoittaa teknologian laajemmista yhteyksistä ymmärrettävästi ja terveellisen kriittisesti. Yhteiskuntatieteisiin nojaava koulutuspohja on Heikkilän mielestä merkittävä etu nykyisessä työssä.
”Tekoäly on loppujen lopuksi tarina vallasta, siitä kuka saa käyttää ja rakentaa teknologiaa ja kenen datalla ja kenen kustannuksella kehitys etenee. Se, että ymmärtää nämä valtarakenteet ja valtasuhteet, on ihan superhyödyllinen kehys tarkastella ilmiötä.”
Tietoa keräävät ja sillä bisnestä tekevät teknologiajätit tietävät käyttäjistään enemmän kuin koskaan, mutta käyttäjillä ei ole mahdollisuutta tietää jättien liiketoimista kuin hyvin rajatusti.
Data on nykypäivän tärkeintä pääomaa ja sen jakautumisen suuri epätasapaino kasvaa tekoälyn vallankumouksen seurauksena yhä kiihtyvää vauhtia. Kilpailu tiedosta kiristää suurvaltojen keskinäisiä suhteita sekä suhdetta jättiyhtiöihin. Panoksena on yhteiskuntien hallinta kansallisesti ja globaalisti.
Sen vuoksi kysymys sääntelystä sekä sen koordinoinnista globaalisti on aivan keskeinen. Politicossa ollessaan hän seurasi läheltä, kun EU:ssa aloitettiin tekoälyä koskevan sääntelyn valmistelu.
”Se oli hyvä tapa päästä sisään tähän aiheeseen. Regulaatiossa mietitään, miten teknologia toimii ja myös miten se voi vahingoittaa ihmisiä, yhteiskuntaa ja taloutta. On pohdittava erilaisia työkaluja ja keinoja, miten tätä voitaisiin ennaltaehkäistä.”
Lain periaatteista sovittiin joulukuussa, ja EU hyväksyi tässä kuussa maailman tähän asti kattavimman tekoälylain.
Vääntö tekijänoikeuksista.
Heikkilä pitää New York Timesin OpenAI:ta vastaan nostamaa oikeusjuttua kiinnostavana ennakkotapauksena.
Valtavia määriä muiden luomaa dataa, tekstiä, kuvia, musiikkia, videoita on käytetty koneiden oppimateriaalina. Uusien tehokkaiden kielimallien ja tekoälyohjelmien toiminta perustuu valtavaan määrään prosessoitua dataa.
Vaikutus on erityisen suuri kaikkiin luovien alojen työntekijöihin, taiteilijoihin, toimittajiin.
”Tekijänoikeudet ovat iso kysymys. Amerikkalaisten teknologiafirmojen tulkinta on nyt ollut, että materiaali on vapaasti käytettävissä, koska se on jo julkisuudessa.”
Asiasta käydään nyt Yhdysvalloissa kiinnostavaa vääntöä, joka voi määrittää tulevaisuutta olennaisesti. Heikkilä pitää New York Timesin OpenAI:ta vastaan nostamaa oikeusjuttua kiinnostavana ennakkotapauksena. Tapauksessa on kyse on lehden materiaalin käytöstä kielimallien kehittämistyössä.
Toisin kuin New York Times, esimerkiksi Politico on tehnyt OpenAI:n kanssa sopimuksen artikkeleidensa hyödyntämisestä mallien koulutuksessa.
Heikkilän mukaan tekoälymallit eivät ole vielä valmiita. Niitä on edelleen varsin helppo hakkeroida ja yhtiötkään eivät aina tiedä, mitä kaikkea verkosta löytyvää dataa on vastauksissa käytetty.
”Internet on aika toksinen. Siellä on tosi outoja ennakkoluuloja ja vääristymiä ja niitä tulee näihin malleihin. Tämä näkyy siinä, miten ne luovat sisältöä.”
Tekoälymallien käyttäjiä Heikkilä kehottaa pysymään kriittisinä. Yksi vaara on paljon puhuttu hallusinaatio-ongelma eli mallien luomat harhaanjohtavat sisällöt.
Netissä on yhä enemmän tekoälyn luomaa materiaalia, ja myös se imuroidaan mallien koulutukseen. Tällöin tekoälyn luomat mahdolliset vinoumat voivat lähteä kertautumaan.
”Kutsun ilmiötä nimellä ’snowball of bullshit’ eli roskamateriaali vyöryy lumipallon lailla”, Heikkilä varoittaa.
Tekoäly on vielä tyhmää
Monilla ihmisillä on tapana antropomorfisoida eli antaa tekoälylle ihmisen kaltaisia piirteitä ja puhua niin kuin kone ajattelisi.
”Tällä on osansa hypen kasvattamisessa. Totta kai tietokoneohjelma, joka ajattelee, vaikuttaa paljon paremmalta kuin sellainen ohjelma, joka vain vain tuottaa lauseita.”
Tekoälyn tragedia on Heikkilän mielestä se, että sitä kutsutaan ”älyksi”, kun se oikeasti on aika tyhmää. Ainakin toistaiseksi.
”Kun sitä sorkkii enemmän, ne heikot kohdat paljastuvat tosi nopeasti. Kyllä ihminen on edelleen kaikista älykkäin.”
Heikkilä on kirjoittanut siitä, miten voimakkaimmiltakin tekoälyjärjestelmiltä puuttuu edelleen kykyjä, joita ihmisillä on jo aivan pikkuvauvoina. Hän siteeraa myös Metan tutkimusjohtaja Yann LeCunia, joka on sanonut, että kissat ovat paljon älykkäämpiä kuin nykyinen tekoäly.
LeCun totesi hallitusten huipputapaamisessa Dubaissa helmikuussa, että kissa voi muistaa, ymmärtää fyysistä maailmaa, suunnitella monimutkaisia toimia ja tietyllä tasolla tehdä päätelmiä — itse asiassa paljon paremmin kuin suurin kielimalli.
Tekoälykentällä on monia merkittäviä henkilöitä, joiden tekemisiä Heikkilä seuraa erityisellä mielenkiinnolla. Tunnetuin on yhdysvaltalainen OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman, joka on tekoälybuumin johtavia alkuunpanijoita.
Googlelta kriittisten kirjoitustensa vuoksi potkut saanut Timnit Gebru on toinen vaikutusvaltainen ajattelija, jota Heikkilä seuraa. Gebrun perustama DAIR-tutkimusinstituutti tutkii tekoälyn valtaa ja vaikutuksia marginalisoituihin ihmisryhmiin ja muihin kuin länsimaihin.
Kolmas Heikkilän nostama henkilöä on ranskalainen Arthur Mensch, joka on toimitusjohtajana ranskalaisessa tekoäly-yrityksessä Mistralissa. Yhtiö tekee tehokkaita avoimen lähdekoodin tekoälymalleja.
Syväväärennökset uhkana
Sääntelyn kohdalla kiireellisin kysymys on Melissa Heikkilän mielestä se, miten ”deepfake”-materiaalien eli syväväärennöskuvien, -äänitteiden ja -videoiden levittämistä tulisi rajoittaa.
Aidolta vaikuttavan materiaalin luominen yhdistämällä ja muuntamalla aiempaa materiaalia on tullut yhä helpommaksi generatiivisen tekoälyn avulla.
”Suurin osa internetissä olevista syväväärennöksistä on pornoa ja valtaosa siitä on varmasti myös tehty ilman kohteen lupaa. Julkisuuteen on jo tullut tapauksia Espanjassa ja Yhdysvalloissa, joissa koululapsista on tehty pornosyväväärennöksiä, mikä on masentavaa.”
Yksi paljon esillä on ollut tapaus koski laulaja-lauluntekijä Taylor Swiftiä, josta tehtyjä pornografisia syväväärennöksiä levitettiin X-viestipalvelussa.
”Jos yksi maailman rikkaimmista ja kuuluisimmista ihmisistä ei ole turvassa tältä, niin kuka on? ” Heikkilä kysyy.
Syväväärennöksistä on määräyksiä EU:n tekoälylaissa, mitä hän pitää isona edistysaskeleena. Britanniassa viime vuonna säädetty verkon turvallisuuslaki kieltää luvattomasti syväväärennöksenä tehdyn pornomateriaalin jakamisen.
”Ihmiset pitäisi saada ymmärtämään, että varsinkin pornovideoiden tekeminen on samaa kuin seksuaalinen häirintä. Jos siitä joutuisi seksuaalirikollisten listalle, se toimisi pelotteena”, hän uskoo.
”Internet on aika toksinen.
Siellä on tosi outoja ennakkoluuloja ja vääristymiä."
Syväväärennöksiä käytetään myös poliittiseen vaikuttamiseen, mistä viime vuonna oli esimerkkejä Argentiinan ja Slovakian vaaleissa. Tämä vuosi on suuri vaalivuosi ympäri maailmaa, ja teknologian väärinkäyttö on hyvin todennäköistä.
Tekoälyn eri muotoja rakennetaan ja levitetään suurten yhtiöiden teknologialla, ja Heikkilä kuuluttaa niiden vastuuta.
Erilaisia tekniikoita on myös kehitetty syväväärennösten tunnistamiseen ja niiden teon estämiseen.
”Ne ovat vielä aika lapsenkengissä. Esimerkiksi voidaan laittaa vesileimoja, jotka muuttavat vähän kuvan pikseleitä niin, että tietokoneohjelma tunnistaa kuvan tekoälyllä tehdyksi. Ajatuksena on, että leima helpottaisi vaikka somealustojen sisällön moderoinnissa.”
Meta ilmoitti helmikuussa, että se aikoo pistää näkymättömiä vesileimoja ja näkyviä merkkejä sen tekoälytekniikalla luotuihin kuviin. Saman tyyppisten lupausten antajiin kuuluvat myös Google ja OpenAI.
Ongelmana on se, että tekniikoita voidaan kiertää, kuten rajata pois näkyvä merkki tai tehdä tyhjäksi näkymätön leima ottamalla kuvakaappaus ruudusta.
Sääennustus helpottunut
Hyödyllisiä puolia Heikkilä näkee tekoälyssä runsaasti. Kirjoittamista on esimerkiksi helpottanut sellainen vanhempi keksintö kuin ennakoiva tekstinsyöttö.
”Toivon, että generatiivinen tekoäly tulee olemaan niin luotettavaa ja toimivaa ja helpottaa elämää, että emme enää edes tajua, että se on tekoälyä. Siitä tulee niin tylsää kuin konekääntäminen.”
Heikkilän mukaan lupaavaa kehitystä on ollut se, että generatiivista tekoälyä on käytetty löytämään uusia materiaaleja ja uusia lääkkeitä ja että meteorologiassa on jännittäviä sovellutuksia.
”Äärimmäisiä sääilmiöitä, myrskyjä ja rankkasateita on tosi vaikeaa ja työlästä ennustaa vanhoilla menetelmillä. DeepMindilta ja parilta muulta teknologiafirmalta on tullut malleja, jotka käyttävät syväoppimista ja tekoälyä sään ennustamiseen.”
Tekoälyn kehittämisessä ollaan vielä varhaisessa vaiheessa ja tulevaisuutta on vaikea ennakoida.
”Usein tuntuu siltä, että tekoälystä kirjoittaminen on kuin kirjoittaisi internetistä 20-30 vuotta sitten. Se tulee olemaan kaikkialla meidän elämässämme ja vaikuttaa kaikkeen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti