Kokeissa tekoälyn arvio poikkesi syödystä ruuan kalorien määrästä vain 4,4 prosenttia.
Sadassa grammassa lohikeittoa on vajaat 140 kilokaloria. Paljonko on lusikallisessa? Tekoäly laskee sen pian kalorien tarkkailijalle. Ohjelma arvioi ruuan kalorit videolla nähdyn perusteella.
Jos annat tekoälyn kuvata jokaista lusikallista, jonka syöt, kirjaa se syödyt kalorit tarkasti.
Tekoälyjä kehittävä Yuhao Chen kehitti kollegansa kanssa Waterloon yliopistossa Kanadassa tekoälyn, joka voi laskea kaloreita lusikallinen kerrallaan.
Lusikallisen sisältämien kalorien mittaus on Chenin mukaan paljon tarkempi kuin lautasellisen mittaus.
Tekoälylle näytetään ensiksi video ihmisestä syömässä. Ohjelma näkee sen avulla jokaisen syödyn ruokalusikallisen, olipa se kukkuroillaan tai puolillaan.
Sen jälkeen ohjelma arvioi ruuan kalorit. Kokeissa on käytetty riisiä. Tekoälyn arvion ja oikeasti syödyn ruuan kalorien eroksi laskettiin 4,4 prosenttia.
Lusikkalaskuri auttaisi esimerkiksi hoivakodeissa. Sen avulla voisi tarkistaa vanhusten ja sairaiden syömistä.
Ohjelmaa kehitetään nyt tunnistamaan ruokaa, joka viedään suuhun haarukalla, kädellä tai syömäpuikoilla.
Chenin toiveissa on, että lusikkaa seuraava tekoäly pystyisi tunnistamaan myös sellaista ruokaa, jota se ei ole aiemmin videolla nähnyt.
Tekoälyä opetetaan tavallisesti ruuan kuvilla, joihin on tarkasti myös merkitty, mitä ruoka on.
Chen haluaa, että lisättyjen kielimallin avulla tekoäly voisi vielä petrata. Se voisi tunnistaa myös täysin uusien ruokareseptien ainesosat.
Tekoälyn pitäisi kysyä perustavia kysymyksiä, kuten ”Onko tämä kanaa?” sanoo Chen.
Vastauksia tarvitaan, sillä ruoalla ei aina ole nimeä.
”Kotona ruoka voi olla mitä tahansa jääkaapista noukittua, jossa eri ruokia on sekaisin.”
Ravintotutkija Emilie Combet Glasgow'n yliopistosta Skotlannista muistuttaa, että myös tällä tekoälyllä, ”lusikkalaskurilla”, on puutteensa.
Kalorien mittaus vain kuvaamalla ei voi antaa sataprosenttisen tarkkaa kalorien määrää.
Siksi valmis lusikkalaskuri ei ole avuksi ainakaan tieteellisen tarkoissa ruuan mittauksissa.
"Esimerkiksi porkkanoiden vitamiineissa on paljon vaihtelua", sanoo Combet New Scientistin mukaan.
Combetin mukaan oikea haaste tutkijalle ovat ne menetelmät, joilla ruokaa laitetaan.
Tutkijan on arvioitava esimerkiksi, kuinka paljon ja mitä öljyä on käytetty silloin, kun lihapalaa on paistettu. Videokamera ei pysty sitä arvioimaan.
Lusikkalaskurin tarkkuus voi toki kelvata tutkijalle, jolle riittävät likiarvot.
Sitä voisi käyttää esimerkiksi ravitsemusterapeutti, joka neuvoo painonhallintaa ja laihdutusta.
Tavalliselle kaloriensa laskijalle lusikkalaskurin tarkkuus riittänee.
Chen esittelee lusikkalaskuria tutkimuksessa, jonka julkaisi verkkopalvelu Arxiv. Sitä ei ole vielä vertaisarvioitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti