VUONNA 1945 toinen maailmansota oli lopuillaan, ja Hitlerin Saksa antautunut. Liittoutuneita vastaan taistelleista Akselivalloista Japanin armeija jatkoi kuitenkin edelleen sotimistaan.
Saksan rinnalla taistelleen Japanin tuolloin tuoreet sotarikokset kuuluvat ihmiskunnan historian hirveimpiin, ja jopa natsien SS-upseerien kerrottiin seuranneen kauhistuneina, kun japanilaiset teloittivat, murhasivat, silpoivat ja raiskasivat jopa 300 000 kiinalaista siviiliä ja sotavankia Nanjingissa kuuden viikon aikana 1937–38.
Painajainen jatkui seuraavalla vuosikymmenellä, kun japanilaisten sotilaallinen yksikkö 731 alkoi tehdä kokeita kiinalaisväestöllä selvittääkseen eri aseiden, bakteerien ja äärilämpötilojen vaikutuksia ihmisiin.
Tämä toteutettiin levittämällä Nanjingiin tappavia bakteereja vuosina 1941–42.
Trinityn menestyksen jälkeen Oppenheimer kannatti atomipommin suoraa käyttöä Japania vastaan ilman edeltävää peloteräjäytystä.
Hän kertoi vuonna 1965 kirjailijalle ja toimittajalle Stephane Groueffille, että päätös atomipommin kehittämisestä oli tehty jo vuonna 1941 – joulukuun 6. päivänä.
– Ennen Pearl Harboria, Oppenheimer paljasti.
Japanin ilmavoimat iskivät Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoa vastaan Pearl Harborissa, Havaijin Oahun saarella sunnuntaiaamuna 7. joulukuuta 1941.
Presidentti Roosevelt puhui seuraavana päivänä Yhdysvaltain kongressille, joka julisti sodan Japania vastaan.
Seuraavan vuoden lokakuussa valmistui Los Alamosin ydintutkimuslaboratorio. Sen ympärille rakennettiin salainen kaupunki, jossa huipputukijat ja asevoimien työntekijät asuivat perheineen.
Johtaja Oppenheimer, vaimo Kitty ja vastasyntynyt Peter muuttivat myös aavikolle asumaan. Samaan aikaan perheen pää jatkoi salasuhdetta Tatlockin kanssa, kunnes sai pysäyttävän uutisen: rakastajatar oli löytynyt menehtyneenä kotinsa kylpyammeesta San Franciscossa tammikuussa 1944.
29-vuotiaan Tatlockin kuolema oli virallisen selityksen mukaan itsemurha, mutta salaliittoteoriat murhasta ovat eläneet näihin päiviin asti. Suosituimman mukaan Manhattan-projektin agentit olisivat vaientaneet Tatlockin, koska jotkut pelkäsivät Oppenheimerin vuotaneen naisen välityksellä tietoja atomipommista Neuvostoliittoon.
ELOKUVASSA Oppenheimerin kuvataan järkyttyvän japanilaisten siviilien kärsimyksistä ja kammottavista kuolemista välittömästi.
Aiempien lähteiden mukaan Oppenheimer kuitenkin juhli vielä Hiroshiman pommituksia, mutta alkoi vasta kuukausien kuluttua Nagasakin tuhosta sisäistää, minkälaisen voiman oli luonut.
Hän alkoi julkisesti kyseenalaistaa atomipommien tulevaisuuden, ja tämä suututti hallinnon yläkerrokset.
Kai Birdin and Martin J. Sherwinin teoksen American Prometheus: J. Robert Oppenheimerin voitto ja tragedia mukaan presidentti Harry S. Truman kysyi fyysikolta, mikä tätä vaivasi, kun he tapasivat Valkoisessa talossa lokakuussa 1945.
– Herra Presidentti, tuntuu kuin minulla olisi verta käsissäni, vastasi Oppenheimer.
Prometheus on kreikkalaisessa mytologiassa titaani, joka loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen.
Demokraatti Harry S. Truman oli Yhdysvaltain 33. presidentti, joka astui virkaan Franklin D. Rooseveltin kuoltua huhtikuussa 1945. Hän valtuutti tähän mennessä ensimmäisenä ja ainoana johtajana ydinaseiden käytön sodassa.
Oppenheimeria ei tämän jälkeen enää kutsuttu Valkoiseen taloon. Sen sijaan hänen menneisyytensä kommunistipiireissä nostettiin takaisin tikun nokkaan, kun Neuvostoliitto teki ensimmäisen onnistuneen ydinkokeensa elokuussa 1949.
Oppenheimer oli tuolloin Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) yleisen neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja.
Hän joutui päiväkausia kestäneisiin kuulusteluihin, joissa hän paljasti vasemmistolaisia kollegojaan ja entisiä oppilaitaan.
AEC päätyi siihen, että Oppenheimer oli yhteyksistään huolimatta lojaali Yhdysvalloille, muttei kyllin luotettava saadakseen enää uutta tietoa maan teknologisista salaisuuksista.
Oppenheimerin turvallisuusselvitys kumottiin 1954, ja hän palasi Princetonin yliopistoon.
Syyllinen löytyi lopulta marxilaisten puutarhakutsujen ulkopuolelta; Manhattan-projektiin pestattu saksalainen Klaus Fuchs tunnusti toimittaneensa salaisia tietoja venäläisille.
Oppenheimerin mainetta alettiin paikkailla seuraavalla vuosikymmenellä, kun hallitus myönsi hänelle 1963 Enrico Fermi -palkinnon panoksesta atomienergian kehityksessä, käytössä ja hallinnassa. Oppenheimer jäi eläkkelle 1966 ja kuoli seuraavana vuonna kotonaan Princetonissa.
Lähteet: Atomic Heritage Foundation, US Sun, Euronews, Business Insider, Independent.
Kävin katsomassa tämän leffan. Hyvä leffa ja hyvin näytelty! 3 tuntia kesti...eiköhän tuolla Oscareita irtoa!
VastaaPoistaOscareista viis, Mutta on outoa, ettei olla filmatisoitu kuvitteellista Hitlerin voittoa sodassa.
VastaaPoistaEikö porukoilla mielikuvitus riitä...? Meitzillä riittää - 3000 sivun kässäri 2vuotta 1 miljoonaa.
Kässäri??? Siis .??? Mutta käsittääkseni on filmattu ainakin joku sarja ja kirjojakin tehty Hitlerin voitosta...useampiakin..
PoistaJuu .the man in the high castle taitaa olla aiheesta yksi filmatisointi..
PoistaHey Dude - you're right !
PoistaKatsoin t-koneesta aiheesta 30 min. videon, josta arvosanaksi vain kutonen.
Millai saisi WIFI:n kautta näytön 55 tuumaiselle TV:lleni ???