Ylikorkealta kynnykseltä tuntuu monista ylittää itsensä ja rohjeta mennä laulamaan yksin karaokea ensimmäistä kertaa. Toisilta se ei onnistu ikinä. Muutamat ottavat tarpeeksi rohkaisua ja uskaltavat kokeilla.
Jotkut jääräpäät sanovat, etteivät tule ikinä niin juntturaan, eikä niin paljon makseta, että menisivät yleisön eteen laulamaan ja nolaamaan itsensä.
Eivätkä edes duossa. Ei perkele kirveelläkään, vaikka ampuisitte.
Meitziboita ei tarvinnut aikoinaan kauan houkutella laulamaan ekaa kertaa.
Sain jopa aploodeja ja kyselin porukoilta miten meni. Joku musiikkimies sanoi, että muuten hyvin, mutta hengitystekniikassa on vielä hiomisen varaa.... Piruako minä siitä, menköön se ensi esiintymisjännityksen piikkiin.
Kaiken huipentuma oli myöhemmin, kun meitzi voitti paikalliset miesten sarjan Karaoke- skabat. Mutta mieleenpainuvimmat aploodit sain, kun heitn "Highway to Hell"- stygen täysillä.
Odottelin kunnon aploodeja, mutta vain muutama taputti, loput porukoista olivat omissa tunnelmissaan. Silloin ärjäisin täysillä mikkiin: What the Hell !!! Eikö lohkee aploodeja !!!
Kapakka hiljeni täysin. Mutta sitten alkoi mahtava mekkala vihellyksineen... Oh yeah, että nautin tilanteesta.
PS. Mitä tästä opimme?
Opimme sen, että emme tiedä piileviä kykyjämme, ennen kuin rohkenemme niitä kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti