Ilmatieteen laitos on osallistunut Nature Geoscience-lehdessä julkaistuun tutkimukseen, jossa havaittiin, että ilmakehän elohopealla on vastaava vuodenaikaisrytmi kuin hiilidioksidilla.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on matalampi kesällä kuin talvella, koska kesällä kasvit keräävät hiilidioksidia lehtiensä kautta kasvaakseen.
Tutkimuksessa verrattiin noin viidenkymmenen metsä-, meri- ja kaupunkiaseman elohopeahavaintoja.  Näistä havaittiin, että kasvien keräämän elohopean määrä on maailmanlaajuisesti merkittävää. Tutkijat arvioivat, että määrä vastaa puolta elohopean vuotuisista ihmisperäisistä päästöistä.
Vuosittain energiantuotannosta ja muusta teollisuuden toiminnasta vapautuu kahdesta kolmeen tuhatta tonnia elohopeaa ilmakehään. Koska elohopean elinikä ilmakehässä on pitkä, noin kuusi kuukautta, elohopeapäästöt leviävät tehokkaasti ympäri maapallon.
Kuvahaun tulos haulle elohopea
1000 tonnia sitoutuu
Pitkään on uskottu, että elohopea poistuu ilmakehästä erityisesti sadeveden ja lumen mukana.
Tutkijat Martin Jiskra ja Jeroen Sonke alkoivat tutkia, millainen rooli kasveilla on elohopean sitomisessa viidellä pohjoisen pallonpuoliskon metsäasemalla.
- Yksi näistä asemista oli Pallas, jossa Ilmatieteenlaitos ja kansainväliset partnerit ovat tehneet jo reilun parinkymmenen vuoden ajan laajaa ilmakehän tutkimusta, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Katriina Kyllönen tiedotteessa.
Tutkijat havaitsivat, että elohopealla ja tunnetulla kasvihuonekaasulla hiilidioksidilla on metsäasemilla samanlainen vuodenaikaissykli. Sen sijaan Intian valtamerellä sijaitsevalla, ranskalaisen polaari-instituutin tutkimusasemalla tuhansien kilometrien päässä kasvillisuudesta, elohopealla ja hiilidioksidilla ei ole juuri lainkaan vuodenaikaisvaihtelua.
Myöhemmin tutkimusta jatkettiin 43 muulla asemalla.
Tutkijat vertasivat elohopean vuodenaikaissyklin suuruutta ilmakehässä esiintyvän elohopean määrään ja arvioivat, että 1000 tonnia elohopeaa sitoutuu kasvien lehtien sisään vuosittain. Tämä vastaa 50 prosenttia vuotuisista ihmisperäisistä elohopeapäästöistä.
Tutkimusta johti ranskalainen Toulousen yliopisto, ja mukana oli useita yliopistoja ja tutkimuslaitoksia maailmanlaajuisesti. Tutkimusta rahoitti muiden muassa Euroopan Unioni eri rahoituskanavien kautta.
Elohopea ei katoa
Tästä huolimatta elohopea ei kuitenkaan katoa ympäristöstä. Syksyllä lehtien tippuessa elohopea jatkaa matkaansa luonnossa maaperään ja lopulta vesistöihin. Vesistöissä elohopea siirtyy ja kerääntyy kaloihin ja muuttuu matkalla erityisen myrkylliseksi metyylielohopeaksi.
Tämän vuoksi muun muassa Elintarvikevirasto on julkaissut kalan syöntisuosituksia. Esimerkiksi hauen syömistä ei suositella lainkaan raskaana oleville ja imettäville äideille.