中國語文值得我們學習的
(Kiinan kieli on oppimisen arvoinen)
Ennen kaikkea insinööri-, ekonomi- ja oikeustieteilijäopiskelijoiden kannattaisi opiskella kiinaa.
Kiinan presidentti Xi Jinpingin äskettäisen Suomen-vierailun yhteydessä korostui Kiinan tuntemisen tärkeys etenkin elinkeinoelämän näkökulmasta.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Eivät suomalaiset yritykset eivätkä monet muutkaan organisaatiot käytännössä pidä suomalaisten kiinan kielen, kulttuurin ja maan tuntemusta tärkeänä. Yritysten rekrytoinnissa ja liiketoiminnassa etusijalla ovat muut osaamisalueet.
Yksi syy tähän on yritysten maailmanlaajuinen toimintaympäristö. Vaikka kiinan kielen merkitys nousee varmasti ajan myötä, on englanti edelleen valtakieli nyt ja pitkään tulevaisuudessa.
Kiinassa ja sen ulkopuolella on kymmeniä miljoonia kiinalaisia, jotka hallitsevat kiinan äidinkielenomaisesti ja jotka ovat opiskelleet englantia yrityksiä tyydyttävälle tasolle.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että halu palkata suomalaisia ei ole järin suuri.
Keiden suomalaisten sitten kannattaa opiskella kiinaa?
Omien noin 15 vuoden havaintojeni perusteella suomalaisten yritysten toiminnasta Kiinassa, sanoisin, että ennen kaikkea insinööri-, ekonomi- ja oikeustieteilijäopiskelijoiden.
Nämä ovat niitä osaamisalueita, joita suomalaisyritykset pitävät kriittisinä.
Jos teknisen, kaupallisen tai oikeudellisen osaamisen rinnalle kykenee vielä hankkimaan kiinan kielen-, kulttuurin- ja maatuntemuksen, voi pitää näkymiään lupaavina.
Vaikka tosiasiat ovat mitä ovat, voisi toivoa, että laajempikin Kiina-osaaminen nostaisi Suomessa päätään. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten, valtionhallinnon ja jossain määrin kulttuurielämän piirissä on herätty parantamaan Kiinaan liittyvää tietämystä jo aiemmin, osaajien määrän ollessa kuitenkin hyvin pieni.
Yritykset ovat kehittäneet organisaatioitaan monin tavoin monimuotoisemmiksi, mutta merkkejä kielen, kulttuurin ja maatuntemuksen mukaan ottamisesta yhtenä keskeisenä osaamisalueena on vielä varsin vähän.
Olisiko nyt aika siirtyä tässäkin suhteessa jo puheista tekoihin?
Todellisuus on kuitenkin toinen. Eivät suomalaiset yritykset eivätkä monet muutkaan organisaatiot käytännössä pidä suomalaisten kiinan kielen, kulttuurin ja maan tuntemusta tärkeänä. Yritysten rekrytoinnissa ja liiketoiminnassa etusijalla ovat muut osaamisalueet.
Yksi syy tähän on yritysten maailmanlaajuinen toimintaympäristö. Vaikka kiinan kielen merkitys nousee varmasti ajan myötä, on englanti edelleen valtakieli nyt ja pitkään tulevaisuudessa.
Kiinassa ja sen ulkopuolella on kymmeniä miljoonia kiinalaisia, jotka hallitsevat kiinan äidinkielenomaisesti ja jotka ovat opiskelleet englantia yrityksiä tyydyttävälle tasolle.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että halu palkata suomalaisia ei ole järin suuri.
Keiden suomalaisten sitten kannattaa opiskella kiinaa?
Omien noin 15 vuoden havaintojeni perusteella suomalaisten yritysten toiminnasta Kiinassa, sanoisin, että ennen kaikkea insinööri-, ekonomi- ja oikeustieteilijäopiskelijoiden.
Nämä ovat niitä osaamisalueita, joita suomalaisyritykset pitävät kriittisinä.
Jos teknisen, kaupallisen tai oikeudellisen osaamisen rinnalle kykenee vielä hankkimaan kiinan kielen-, kulttuurin- ja maatuntemuksen, voi pitää näkymiään lupaavina.
Vaikka tosiasiat ovat mitä ovat, voisi toivoa, että laajempikin Kiina-osaaminen nostaisi Suomessa päätään. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten, valtionhallinnon ja jossain määrin kulttuurielämän piirissä on herätty parantamaan Kiinaan liittyvää tietämystä jo aiemmin, osaajien määrän ollessa kuitenkin hyvin pieni.
Yritykset ovat kehittäneet organisaatioitaan monin tavoin monimuotoisemmiksi, mutta merkkejä kielen, kulttuurin ja maatuntemuksen mukaan ottamisesta yhtenä keskeisenä osaamisalueena on vielä varsin vähän.
Olisiko nyt aika siirtyä tässäkin suhteessa jo puheista tekoihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti