Venäjän keisarit kehittivät Suomea

Venäjän keisarikunta kaatui tasan 100 vuotta sitten.
Suomi sai Venäjän alaisuudessa aiempaa enemmän vapauksia, jotka avasivat tietä myöhemmälle itsenäistymiselle.

Suomella ei ollut Ruotsin vallan aikaan suurempia etuoikeuksia - se oli vain valtakunnan itäinen osa. Tilanne muuttui vuonna 1809, jolloin maamme siirtyi osaksi Venäjää. Suomi sai autonomisen eli itsehallinnollisen aseman.

Onnekas ajoitus

Autonominen asema saavutettiin ajankohdan vuoksi. Suomen asioista jouduttiin päättämään kiireesti, sillä Suomen sota oli vielä käynnissä. Ajatus autonomiasta miellytti vapaamielistä Aleksanteri I:stä, joka halusi saada nopeasti suomalaiset puolelleen. Tämä onnistui jättämällä Ruotsin vallan aikaiset perustuslait, uskonto ja säätyjen erioikeudet voimaan. Keisarin suopeuteen vaikutti varmasti myös se, että lait takasivat hänelle laajat valtaoikeudet.

Ruotsin aikaan kaikki päätökset oli tehty Tukholmassa. Suomen suuriruhtinaskunnalla oli kuitenkin heti alusta alkaen oma erillinen hallinto. Pietarissa Suomea edusti ministerivaltiosihteeri, joka esitteli Suomea koskevat asiat suoraan itse keisarille. Kenraalikuvernööri edusti puolestaan keisaria Suomessa.
Jotta käytännön hallinto onnistui sujuvasti, suuriruhtinaskuntaan perustettiin senaatti, joka jakautui talousosastoon ja oikeusosastoon. Nykyään talousosasto tunnetaan valtioneuvostona eli tutummin hallituksena ja oikeusosasto korkeimpana oikeutena. 

Helsingistä tehtiin Suomen suuriruhtinaskunnan uusi pääkaupunki vuonna 1812. Tämä oli uskomaton saavutus, sillä kaupunki oli kärsinyt rajusta tulipalosta vain neljä vuotta aiemmin. Keisari Aleksanteri I:n allekirjoittama julistus pääkaupungin siirtämisestä herätti tosin runsaasti närää vanhassa pääkaupungissa eli Turussa.
Yliopisto eli tuolloinen Keisarillinen Turun Akatemia jäi vielä Turkuun - se siirrettiin Helsinkiin vasta Nikolai I:n kaudella Turun palon jälkeen vuonna 1827. Kenraalikuvernöörikään ei voinut juurikaan puuttua yliopiston toimintaan, koska laitoksen kanslerina oli yleensä kruununperijä. Käytännössä kanslerin virkatehtäviä hoiti ministerivaltiosihteeri.

Vuonna 1860 suomalaiset saivat käsiinsä jotain historiallista - maamme ensimmäiset markat. Ne olivat seteleitä ja nimellisarvoltaan 1 ja 3 markkaa. Muutama vuosi myöhemmin markoilla pystyi ostamaan lipun höyryhepon kyytiin, kun rautatieliikenne alkoi.

Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Rautatieliikenne vei suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin, aluksi hieman maltillisemmalla nopeudella tosin.

Suomen kielen asema alkoi kohentua vuoden 1863 kielimanifestin myötä. Jo viisi vuotta aiemmin Jyväskylään oli perustettu ensimmäinen suomenkielinen lyseo. Vuonna 1866 kansaa ryhdyttiin sivistämään kunnan toimesta - aiemmin opetuksesta oli vastannut kirkko. Kuri oli kouluissa kova ja oppilaiden odotettiin käyttäytyvän mallikkaasti.
Vuonna 1879 annettiin asetus elinkeinovapaudesta, mikä johti muun muassa kauppojen ripeään perustamiseen maaseudulle. Edellä mainituista uudistuksista ja markasta on kiittäminen Aleksanteri II:ta, jonka aikana myös teollistuminen pääsi kunnolla alkuun. Rautatieliikenteen suunnittelu nytkähti puolestaan käyntiin jo Nikolai I:n aikaan.

Suomen suuriruhtinaskunnan lakeja säädettiin säätyvaltiopäivillä. Vuonna 1906 tehdyn uudistuksen myötä siirryttiin eduskuntajärjestelmään. Seuraavana vuonna järjestetyissä eduskuntavaaleissa saivat äänestää myös naiset - ensimmäisinä koko Euroopassa. Naiset saivat myös asettua ehdolle, minkä ansiosta maailman ensimmäiset naiskansanedustajat pääsivät aloittamaan työnsä Suomessa vuonna 1907.
Naisten esiinmarssia todistanut keisari oli Nikolai II. Hänen kaudellaan Suomessa koettiin tosin myös kaksi venäläistämiskautta. Keisarikunnan aika päättyi 15. maaliskuuta 1917, jolloin Nikolai II luopui vallasta. Omilla jaloillaan seisonut Suomen suuriruhtinaskunta itsenäistyi saman vuoden joulukuussa.